Kuva: Hannu Ahonen

OPTIMITERAPIA
INTERNATIONAL

Optimiterapeutti
Kira Gyllenbögel-Finni
Boxintie 852-44
01190 Box, Sipoo
Puh/Tel. 040 5086 797
kira@optimiterapia.fi

Vieraskirja

Lähetä uusi viesti

Eija	Surua, iloa ja ystävyyttä	5.7.2015 23:59
Oli marraskuu -14 kun saattelin veljeni Timon ensimmäistä kertaa Kiran vastaanotolle. Oven avasi hento, pieni vaalea nainen. Ystävällinen lämmin katse, vahva käden puristus ja tunsin tyyntä rauhaa ja luottamusta, että olin tuonut veljeni oikeaan paikkaan. Sattumaako, että Kira kohdallemme osui, en usko vaan näin oli tarkoitettu, ja että kesäpaikan naapuri Merja uskalsi ehdottaa, antaa vinkin, kiitos Merja. Poistuessani vastaanotolta olin kuitenkin hermostunut miten veljeni tulee suhtautumaan tapaamiseen Kiran kanssa, onko pikkusisko ylittänyt valtuutensa ja tulenko saamaan ärhäkkää palautetta. Mutta kaikki ne olin urheasti päättänyt ottaa vastaan, mutta tärkeintä olisi se, että Timo saisi apua. Palasin tyttäreni ,Timon kummitytön, kanssa vastaanotolle ja oven autessa helpotuksen aalto kävi lävitseni, veljeni hartioilta tuntui kadonneen raskas taakka, uskoa ja luottamusta tulevaan oli tullut tilalle, hyväntuulinen, vitsaileva veli oli meitä odottamassa. Siitä käynnistä alkoi Timon ja Kiran yhteistyö, taistelu syöpää vastaan. Kannustusta, ohjeita, keskustelua, hoitoja, kaiken Timo otti vastaan ja taisteli Kira rinnallaan sairauttaan vastaan. Mutta aika oli ollut vihollinen, aika jolloin syöpä oli ottanut ylivallan ja taistelusta huolimatta ei sairauden kulkua enää pystynyt katkaisemaan. Toivoa ei saa menettää ja ihmeisiinkin pitää uskoa, mutta kuolema oli tullut rinnalle. Saattohoito olikin sitten vääjämättä edessä. Kiran lämpö, välittäminen, voima, pyytteettömyys, halu auttaa ja olla läsnä, jutella ja kuunnella ja hoidot auttoivat Timoa viimeisinä kuukausina "sopeutumaan" lähestyvään kuolemaan. Kiran asiantuntemuksella, lempeällä ohjauksella hän teki hoitotahdon ja pystyi vaikuttamaan omaan hoitoonsa ja miettimään omia hautajaisiaan. Tästäkään tilanteesta ei veljeltäni ollut puuttunut huumoria. Kira toi veljeni elämään vajaan puolen vuoden aikana aivan uusia ulottuvuuksia, ilon ja hyvän olon, elämä halusi antaa vielä jotain ainutkertaista hänelle ennen kuin otti sen kaiken pois. Kira oli myös veljeni tukena sairaalassa, kun siirto tapahtui saattohoitopaikkaan, vaikka veljeni ei asunutkaan kovin lähellä Helsinkiä/Sipoota niin siitä huolimatta Kira lähti Timon vierelle. Hänen vankka ammattitaitonsa ja kokemuksensa olivat arvokkaita apuja veljeni asioita hoidettaessa. Ihmettelen edelleen miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin valtavasti voimaa auttaa kaikella tavalla niin kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevaa. Hätä meillä omaisillakin oli suuri ja suru lähestyvästä kuolemasta vei voimat. Mutta Kiralta riitti vielä voimia ja tukea meillekin. Olen niin onnellinen siitä, että Kira pystyi olemaan veljeni vierellä melkein loppun asti, vaikka se vaatikin enemmän järjestelyjä . Olimme sopineet, ettei Timo jää yksin ja se oli minunkin toiveeni jo aikaisemmin, vaikka Kiran olisi lähdettävä. Timon avopuolisokin oli erittäin kiitollinen Kiran läsnäolosta, ja sai näin myös tukea raskaassa tilanteessa. Tulin Kiran tilalle vapun jälkeen lauantaina, sain hyvät ohjeet ja neuvot. Kira siirsi minuunkin voimaa jaksaakseni olla veljeni vierellä. Sain päivittäin lohdullisia viestejä. Tunsin suurta hätää, kun tuntui, että veljeni kamppailu elämässä vain pitkittyy. Elämässä tapahtuu asioita, jotka toisten mielestä voivat olla outoja, näin tapahtui meille kolmelle naisellekin, avovaimolle, minulle ja Kiralle. Päästimme Timosta irti ja hän nukahti rauhallisesti ikiuneen kauniina keväisenä maanantaina. Suru tuli vieraaksemme, mutta onneksi meillä on ihana Kira, joka viisailla sanoillaan ja suurella lämmöllä ja ymmärryksellä auttaa ja helpottaa tässä kivuliaassa surussa ja kaipauksessa. Olen saanut ystävän, voisi sanoa sisaren, jota minulla ei ole koskaan ollut. Timon viimeisimmistä viesteistä minulle alku, Enkeleitä, onko heitä? On.

Casimir	Sol i sinne	25.6.2015 17:28
Jag är 93- årig afatiker som har svårt att kommunicera och lever därför med en evig känsla av isolering. För fem år sedan deltog Kira intensivt i min kära hustrus terminalvård. Jag kommer aldrig att glömma den ömheten hon gav min hustru, ofta låg hon bredvid henne och smekte henne varsamt. Hon gav mig tröst och mod att också visa min ömhet mot min döende hustru. Med hjälp av Kira hittade min hustru sinnesro och till slut dog rofyllt. Från första början tog Kira tid att hitta vägen fram till min lilla värld och sedan dess har jag känt mig bemött, omhändertagen och trygg. När min dotter är bortrest tar Kira hand om mig. Hon kommer med glädje, läcker mat, bakverk och med en oändlig ström om gåvor och överraskningar. När hon är här känns det som om någon drog undan gardinerna och vackert solljus strömmar in i rummet. Hon är den mest hjälpsamma och tålamodiga person jag någonsin har träffat. Jag vill gratulera föräldrarna som har lyckats att uppfostra en så fin dotter. Kira, först av allt vill jag tacka dig för alla dina uppoffringar och allt du gett mig; ditt ljusa sinne, din omsorg och omtanke - de är ovärderliga för mig och jag är oerhört tacksam! Jag har en liten pension som inte ens räcker till den hemvården jag är tvungen att använda och du har aldrig tagit betalt av mig. Om jag vann på lotto skulle jag ge pengarna utan tvekan till dig så att du kunde starta din drömcenter. Jag önskar dig all lycka och välgång i livet!

Neitsyt-47	Kiitos Kira tyyräuksesta!	23.6.2015 17:40
Loppuvuodesta 2012 tunsin oloni kummalliseksi. Olin väsynyt, palelin, vatsaa turvotti ja ajoittain oli outoja tuntemuksia, tiesin intuitiivisesti, ettei kaikki ollut kunnossa. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt mitään ja laboratoriokokeiden tuloksetkin olivat normaalit. Keväällä oireiden jatkuessa hakeuduin huolestuneena etuajassa kontrollikäynnille gynekologilleni. Pommi, shokki - täysi pimento, munasarjasyöpä, minulla, joka olen aina elänyt terveellisesti? Leikkaukseen pääsin nopeasti, mutta aggressiivinen syöpä oli niin levinnyt, että vain toinen munasarjoista pystyttiin poistamaan, aloitettaisiin sytostaattihoito. Tunne, että olen täysin tuuliajolla. Terveydenhoitaja sisareni tunsi Kiran ja kysyi, voisiko hän ottaa minut hoitoonsa. Jo sairaalasta kotiutuessani, odotti minua kirje Kiralta. Hän kirjoitti lämpimästi ja rohkaisten, todeten, että yhdessä lähdemme rakentamaan paranemisprosessia. Pian hän saapui kotiini, kysyi miltä minusta tuntuu, millaisia ajatuksia päässä pyörii. Näytti kuvia munasarjoista, kertoi syövästä ja kokonaisvaltaisesta tukihoidostaan, kaikesta mitä voisin hoitojen lisäksi itse tehdä parantumiseni hyväksi. Piirsin, tein mitä erilaisempia harjoitteita ja keskustelimme ja keskustelimme. Oloni alkoi rauhoittua, pimeys alkoi väistyä ja uskalsin jo olla toiveikaskin. Kira painotti, että eläisin omassa optimissani aina tilanteen mukaan. Sain mm. tietoa ravinnosta, oman optimijumppaohjelman, opin kivunhallintaa, hengittämään oikein, rentoutumaan sekä nauttimaan hypnoosin parantavasta voimasta. Optimiterapeuttinen kosketushoito on lievittänyt neuropaattisia kipujani merkittävästi. Ennen ensimmäistä sytostaattihoitoa(menimme yhdessä), kutsui Kira koolle läheisimpiäni unohtumattomaan iltaan, jossa sain vastaanottaa rakastavaa ja parantavaa energiaa heiltä. En ole hoitojaksojeni aikana voinut pahoin eikä painoni ole pudonnut vaan jopa hieman noussut. Kira on ollut mukanani mm. lääkärikäynneillä ja peruukkiostoksilla. Voimieni vähetessä on Kiralla ollut aina uusia keinoja saada minut liikkeelle, ollessani todella väsynyt, luki hän minulle ääneen Suomalaisia Sankareita ja valoi minuun siten täistelutahtoa. Ensimmäisen hoitojakson lopussa, kun aloin jo tuskastua lisääntyvään väsymykseen, järjesti Kira minulle yllätyssyntymäpäiväjuhlat, trubaduureineen kaikkineen, jonne läheiseni olivat saapuneet Pohjanmaata myöden, näin sain voimia jatkaa rankat hoidot loppuun. Ja hoitojakson lopussa syöpä oli poissa. Mutta kuten tiesimme olevan mahdollista, syöpä ikäväksemme uusi. Aloitimme välittömästi uuden taistelun, vakaalla päätöksellä, että tällä kertaa syöpä häädettäisiin lopullisesti. Ja nyt syövästä ei ole tietoakaan! Kiran huomassa tiedän, että mitä tahansa elämällä onkaan varalleni, voin olla levollisin mielin. Kiran käynnit luonani sekä käyntini hänen ihanalla vastaanotollaan Sipoossa ovat olleet minulle elintärkeitä. Olemme näinä vuosina ystävystyneet ja olen oppinut arvostamaan Kiran suorapuheisuutta sekä luottamaan hänen tiukkaan ohjaukseensa. Olen saanut tarkoista ohjeista tarvitsemaani turvallisuuden tunnetta ja olen noudattanut niitä Kiran sanojen mukaan:"mallioppilaan esimerkillisyydellä." Silloin, kun katkeruus tai epäusko on hiipinyt mieleeni, on Kira heti vaistonnut sen ja hoidon jälkeen on olo ollut aina paljon valoisampi ja luottavaisempi. Olen elänyt nämä vuodet omassa optimissani. Haluan ilmaista myötätuntoni ja kiitollisuuteni myös Jarkolle, joka jatkuvasti joutuu jakamaan vaimonsa ajan meidän kaikkien Kiraa kipeästi tarvitsevien kanssa. Elämä kantaa! Kiitos Kira kaikesta: ymmärtämisestä, rinnalla kulkemisesta, tuesta ja tyyräuksesta.

Kristiina	Suunnattomalla kiitollisuudella	20.6.2015 10:30
Kira, tunnen suunnatonta kiitollisuutta ja onnea, että olet tullut elämääni. Tunnen, että aidosti haluat minulle hyvää! En tiedä miten olisin jaksanut ilman sinua. Olet peruspositiivisin ihminen jonka olen milloinkaan kohdannut. Kaikki saavat siitä osansa ja nyt myöskin minä. Et itseasiassa olisi voinut antaa minulle enempää valoa, lämpöä ja ymmärrystä. Olen taas pystyssä ja valmiina taistoon. Kun kuuntelen, miten sinä esittelet tulevaa kirjaasi ja ideaa siitä, että maailma todella muuttuu, hämmästelen sinun vahvaa uskoa hyvän voittoon. Toivon sydämestäni, että voit säilyttää tämän uskon! Kiitos Kira-rakas kaikesta!

Raija	Perhosen siivin	17.6.2015 19:03
Kevein mielin,perhosen siivin,kesän kuiskausta kuuntelen. Aaltojen laulu,tuulen keinu,sinikellojen soitto kesässä soi.Löysin Kiran hoidot hypnoosikoulutuksen yhteydessä. Olimme samassa koulutuksessa. Olin lukenut artikkeli optimiterapiasta ja kiinnostunut hoidoista.. Olen kamppaillut 3 vuotta jatkuvia keuhkokuumeita ja infektiokierteitä vastaan. Keho oli jo aivan loppu,kun noin 1,5 vuotta sitten aloitimme. Rintarangassa oli jatkuvia lihaslukkoja yskimisen takia, joita ei saanut auki ilman aku painantaa. Helpotus oli suuri,kun voi taas hengittää käsittelyn jälkeen. Paljon on elämääni mahtunut, oilet ainba jaksanut kuunnella, lämmöllä ohjata eteenpäin, sekä olla tarvittaessa puhelimen päässä. Muutamat kriisit olen selvittänyt kanssasi ja pysynyt työkykyisenä. Olen pystynyt osa-aikasesti tekemään terapiatyötä, josta pidän. Uhraat aikaasi ja voimavarojasi säästelemättä itseäsi.Samoin olet hoitanut nuortani hyvin tuloksin, kun hän etsii itseään ja kamppailee vaikean sairautensa kanssa. Pystyt luomaan luottamuksellisen suhteen rautaisella ammattitaidolla.Olet iloinen, myönteinen ja suhtaudut kaikkiin ihmisiin ennakkoluulottomasti uskontoon, elämäntilanteeseen tai arvoasemaan katsomatta. Arvostan avarakatseisuuttasi ja myönteistä elämän filosofiaasi. Kauniita aurinkoisia kesäpäiviä sinulle. Muistan sinua,kun aamulla on kastetta maassa, lintujen laulu soi lähipuissa. Aurinko nousee sumuiseen aamuun ja käen kukunnan kuulen kaukaa metsien takaa.Nähdään taas loman jälkeen.

- laaksonlilja -	Maan päällä enkeleitä, onko heitä?	8.6.2015 19:01
Se tunne kun pakokauhu valtaa mielen ja samalla tietoisuus siitä, että tätä asiaa ei pääse piiloon, viimeinen pisara tuntuisi olevan liikaa. Se ahdistus kun taakkaa ei halua, ei voi jakaa kenenkään kanssa, on hiljaa kannettava yksin kaikki se tuska. Paniikinomainen pelko siitä mitä nyt tapahtuu, loppuuko se kaikki niin hyvä joka tuskin on alkanut? Epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi, mistä vastaukset mieltäni kaivertaviin kysymyksiin? Kestääkö pää? Halu tietää mitä tapahtuu, pelko katsoa totuutta silmiin. Elämää, onko sitä jäljellä? Kaikki muu eletty elämä ja taistelu paremman puolesta, mitä sitten, ihan sama, ovatko kaikki ponnistelut olleet turhia? Aika oli seisahtanut ympärilläni ja sisälläni, silloin näin sinut. Ensin voimakas tunne rikkoo synkät ajatukseni, kuka tuo on, mitä nyt tapahtuu? Iloisin koskaan näkemäni ihminen, synkän käytävän valaisi lempeä valo, vai enkelikö se siinä? Mieleni tempautui irti omista synkistä aatteista, nyt tapahtuu jotakin tärkeää! Sydän pamppaillee, kuka sinä olet? Vastaat, minä olen Kira ja hymyilet niin, että oloni paranee jo siitä. Nousen ylös ja seuraan sinua huoneeseesi, yksinkertaista ja itsestään selvää, tunnen että pystyt minua auttamaan. Olet kouluttanut itseäsi, ottanut asioista selvää jotta voit tukea muita. Kyky ja halu uuden oppimiseen tuntuisi olevan pohjaton. Olet luotettava ja karismaattisen voimakas nainen, kuin leijona joka puolustaa ?poikasiaan? kun vaara uhkaa. Samalla hento ja herkkä kuin pieni kaunis kukkanen ja raikas kuin tunturipuro. Siitä yhteinen taipaleemme alkoi, sattumien summa vai jo kirjoitettu kohtaloko meidän yhteen vei. Pyysit minua luottamaan, minä tein niin ja pikkuhiljaa mieleni rauhoittui. Annoit ohjeita, minä seurasin niitä ja sain apua vaivoihini. Opin opastuksellasi vaatimaan ja sain vastauksia kysymyksiini. Kyselit minulta viisaita ja aloin saamaan ymmärrystä menneisyyteni ratkaisuihin. Loit tunteen kuin olisit koko aika rinnallani, lopulta pelon ääni hiljeni, elämä jatkuu. Johdatit minut turvapaikkaan, sain rauhaa ja uutta erilaista ymmärrystä asioihin. Laadit minulle pelisääntöjä, luotan sinuun ja teen kovasti töitä niitä noudattaakseni, sillä ne ovat parhaakseni. Opettelen antamaan itselleni ja muille anteeksi ja yritän olla itselleni armollisempi. Nyt puolitoistavuotta myöhemmin kuljet rinnallani edelleen, monenmoista on tapahtunut. Olet auttanut läheisiäni, saattanut minut avioliiton satamaan ja antanut itsestäsi paljon, en ole tiennyt tuollaista olevan olemassa. En ole vielä optimissani, vielä on tekemistä, mutta monta suuren suurta päätöstä olen jo tuellasi tehnyt! Kaikki tapahtuu ajallaan, elämän palapeli etenee pikkuhiljaa pala palalta. Elämää voi suunnitella, mutta sen kulusta ja yllätyksistä ei kukaan tiedä etukäteen. Pienenä lempiloruni oli; ?Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty! Olen monesti mielessäni miettinyt ?Mistä on Kira tehty? Tähän on hyvin vaikeaa löytää yhtä oikeaa vastausta, mutta minusta tuntuu että ainakin: Aidosta rakkaudesta, välittämisestä, vastoinkäymisten voittamisesta, kalliosta, vuoripurosta, kukkasista ja perhosista, niistä on Rakas Kira tehty! Kiitos kaikesta tähän saakka, matkamme jatkuu emmekä tiedä mihin se meitä vie!

Uusi oppilaasi😍	Pääskysen lento	27.5.2015 21:00
Olo oli kevyt kuin pääskysen lento,oliko jotain unohtunut.mikä taakka oli mukan tullessa.mitä puuttui oliko jäänyt unohtunut, ei huolet olivat jääneet,mistä olin tulossa,mihin jäi raskas olo no tietysti vastaanoton patjalle,suuri kiitos kira,💎hymyillään taas,

Marjo	Rakkautta vain :)	19.5.2015 21:56
Olen löytänyt Kiran avulla rakkauden. Enkä mitä tahansa rakkautta vaan rakkauden itseeni juuri tällaisena kuin olen. Oivallusten ja hyväksynnän myötä minulle on auennut kokonainen uusi maailma ja olen tutustunut itseeni, siihen kuka todella olen syvällä sisimmässäni. Olen ammatiltani luovan työn tekijä ja optimiterapia on antanut minulle työkaluja tutustua omaan taiteilijuuteeni ja omiin vahvuuksiini jotka tuntuvat loppumattomilta ja ovat yllätyksiä täynnä. Huomaan että matkani on vasta alussa. Olen tällä hetkellä onnellinen, rakastunut ja tasapainossa sekä itseni että ympäristöni kanssa. Kiitos ja halaus Kira!

Terhi	Hitaasti, mutta turvallisen varmasti	16.11.2014 21:44
Kiran avulla olen viimeinkin tajunnut, miten kokonaisvaltainen ihminen onkaan ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen vuosia taistellut paino-ongelmien kanssa ja kokeillut niin Painonvartiat, kuin karppauksetkin. Paino on pitkän ja tuskallisen taipaleen myötä kyllä pudonnut, mutta kun dieetti oli ohitse, paino palasi kohisten aina takasin tuoden tullessaan aina muutaman lisäkilon lisää. Jo ensimmäisen tapaamisen ja hypnoosin myötä makeannälkäni on vähentynyt olennaisesti, mitä ei ikinä aiemmin ole tapahtunut. En meinaa uskoa itsekään todeksi, että entisen suklaalevyn sijaan jo kaksi palasta suklaata riitti ja makean himolle tuli stoppi. Painonpudotus on hidasta, mutta minulla ei ole minnekään kiire. Kiran avulla ja hellällä opastuksella painonpudotus tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni helpolta ja luontevalta. Näemme pitkän välimatkan vuoksi harvoin, mutta jokaisella kerralla kun tapaamme, tunnen tulleeni kotiin ja turvaan. Lisäksi olen käynyt Kiran suosittelemana sekä vihatyö-kurssilla sekä "Ota itsesti kuva"-kurssilla. Vihakurssi oli äärimmäisen rankka, mutta eheyttävä kokemus turvallisessa ympäristössä. Valokuvaus-kurssi oli täynnä uusia oivalluksia ja sain sieltä valtavasti itsetuntoa onnistuneiden kuvien ja toisten kannustusten myötä. Matkani jatkuu Kiran luotettavissa, armollisissa ja turvallisissa käsissä hitaasti mutta varmasti kohti päämäärääni.

Johannes	Kiitos, kiitos, kiitos :)	30.10.2014 18:04
Minulla todettiin haavainen paksusuolen tulehdus 2005. Sairaus lähti liikkeelle varsin maltillisena, pysyen kurissa tyypillisen lääkityksen avulla. Kolmisen vuotta totamisen jälkeen krooninen tulehdukseni muuttui ärhäkämmaksi jolloin kortisooni määriä nostettiin alati. Näin ollen söin kortisoonia kaksi vuotta vahvalla ja lähes jatkuvalla annostuksella poikkeiksena muutamat viikkot kahden vuoden sisällä. Lopulta kortisooni ei enää ollut kyllin tehokas poistamaan tulehdusta suolesta. Tulehdus yltyi ja lopulta koko paksusuoli oli poistettava leikkauksella. Paikalle tehtiin nk. j-pussi ohutsuolesta rakennettuna . Näinollen tulehduksen pesä poistettiin eli sairautta ei pitäisi olla enää. Leikkauksen jälkeen pussiitti eli j-pussi tulehdus on varsin tyypillinen joka hoidetaan antibiootti kuurilla. Mutta ensimmäisen tulehduksen jälkeen en loppujen lopuksi päässyt eroon antibiooteista pussiitin tullessa krooniseksi. Niinpä söin seuraavat n.3 vuotta antibioottia aina vuodenkestoisen kuurin kerrallaan tulehduksen esto lääkkeenä. Näin tulehdus pysyi aikalailla kurissa välillä ilmoitellen olemassa olostaan. Aika kului, kunnes kerrottiin sairauden lopulliseksi nujertamiseksi mahdollisuutta avanne leikkaukseen. Tässä kohdassa en enään uskonut siihen että parantuisin leikkauksella. Olihan tulehdus oli jo siirtynyt paksusuolesta j-pussiin, mikä ei pitäisi olla tyypillistä. Aloin etsiä apua ja syytä tulehdukseen muutakautta. Etsin ja viimein löysin. Kävin keskusteluja Kiran kanssa ja sain hoitoa. Yksinkertaisesti näin, aloin parantua. Lääkkeet jätin viime joulukuussa, jonka jälkimainingeissa puhkesi kokovartalon kattava ihottuma. Puhdistautumista kaiketi olinhan syönnyt melko säännöllisesti ensin kortisoonia ja sitten antibioottia yhteensä viisi vuotta. Noin kaksi kuukautta ihottuma väritti minua mutta nyt ihokin on terve. Tänään 30.10.2014 kävin ensimmäisen kerran tähystyksessä sitten lääkkeiden jättämisen ja tulehdus oli tiessään. Kiitän Kiraa sydämmestäni avusta jolla pystyin löytämään itseäni , syitä sairauteeni ja näin voittamaan sen. Kiitos

Minttu	Voin taas hengittää	27.10.2014 22:21
Arvostan Kiran tapaa lähestyä ihmistä. On ollut puhdistavaa uskaltaa ymmärtää, että myös negatiiviset tunteet kuuluvat normaaliin, tasapainoiseen elämään. En usko mihinkään totaalikieltäytymisiin tai kuuriluontoisiin muutosprojekteihin. En ottanut yhteyttä Kiraan ollakseni joku muu kuin olen, halusin ymmärtää itseäni paremmin ja Kiran käyttämät metodit tuntuvat siksi turvallisilta. Tuntuu vapauttavalta nähdä peilistä tuttu tyyppi, uskallan taas hengittää ja olla oma itseni. Suosittelen lämpimästi, Kiran tapaamisesta ei seuraa muuta kuin hyvää.

Maija Luomala	Oman kasvun vahvistamista	14.7.2014 13:22
Joskus ei itse näe mitä eniten tarvitsisi ja silloin on hyvä olla ympärillä joku, jonka kanssa voi turvallisesti tehdä oivalluksia. Kira on ollut läsnä, turvallinen aikuinen, kun olen tehnyt matkaa kohti omaa minuutta ja sen avaamista: ilman tätä elämä tuntuu melko pintapuoliselta ja raskaalta etenkin, jos taustalla on huonot eväät aikuisuuteen, lukuisia hylätyksitulemisen kokemuksia ja epäuskoa itseensä terveen itsetunnon puuttumisen kautta. Kiran tapaaminen on yksi odotetuimmista hetkistä. Kiitos.

Maria	Eheyttävää.	12.5.2014 20:01
Vihatyöskentely kurssi todella auttoi käsittelemään vaikeita tunteita ja löytämään avaimia ymmärtää itseään ja toisia. Voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle kurssia. Sitä kautta oli mahdollisuus saada huikeita oivalluksia itsestä ja elämästä. Itse olen saanut hyödyntää kurssin antia jokapäiväisessä elämässäni. Kiran maadoittavassa hoidossa taas olen turvassa saanut eheytyä ja puhdistua. Kira on yksi sydämellisimmistä ihmisistä johon olen elämäni aikana saanut tutustua. Hänestä säteilevä ja välittyvä parantava voima on auttanut minua jaksamaan elämäni vaikeissa hetkissä. Kiitos Kira sinusta <3

Riikka	Rentoutta ja vihattomuutta	23.4.2014 20:24
Kiran ja Jarin kurssi oli kaksipäiväinen matka omaan itseen ja omiin haamuihin ja elämän haasteisiin. Tuntui hyvältä jakaa kokemuksia, nauttia kiireettömyydestä, kuunnella, oivaltaa ja päästää irti. Miten valtavasti voimaa saakaan vihan purkamisesta ja itsensä ymmärtämisestä ja itselleen armollisuudesta! Kuinka huojentavaa olikaan huomata, että on oikeastaan ihan hyvä tyyppi ja luovuttaa pelko riittämättömyydestä. Olen ollut kurssin jälkeen aivan poikki, fyysisestikin. Unta ja lepoa tuntuu tarvitsevan enemmän, samoin vettä. Jano yllättää:)! Kiitos, Kira, lempeän emon huomaavaisuudesta ja Jarille haastamisesta! Halit kaikille ja kauniita elonhetkiä.

Eveliina	Kurssi joka jokaisen tulisi käydä	23.4.2014 13:04
Jarin ja Kiran vihatyöpaja on ehkä ensimmäinen kurssi, josta voin todeta näin, jokaisen pitäisi käydä tämä. Mitä se tekisikään suomalaisille ja koko yhteiskunnalle, jos patoutunut viha saataisiin purettua ulos turvallisesti, ketään satuttamatta. Opittaisiin samalla tuntemaan ja käyttämään omaa vihaamme rakentavasti, vain sille kuuluvaan tehtävään. Koko Suomi kohoaisi senttitolkulla merenpinnasta turhien painolastien pudotessa väsyneiltä harteiltamme. Kurssi oli niin voimakkaasti puhutteleva ja ravisteleva, että koko keho oli arka seuraavat päivät. Vasta kun kehoni reagoi, tiedän jotakin syvällistä muuttuvan omassa itsessäni. Aika näyttää, mitä kaikkea kurssi itsessäni pyöräytti ympäri. Olin todella tämän puhdistavan pyörremyrskyn tarpeessa. Arasta sisimmästäni, kiitos koko kurssin porukalle!

Niina	kohti tasapainoa ja tyyneyttä	13.4.2014 21:04
Ilman tätä hoitoa, junnaisin vieläkin paikallani ja potisin syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, että en löydä voimia tehdä sitä muutosta elämässäni, jota niin kipeästi olen tarvinnut. Olen saanut syömiseni järjestykseen ja alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti - en väkisin ja pakottaen vaan ilolla ja rentoudella, ihan mahtavaa. Kehossa on tapahtunut muutakin muutosta kuin 10cm katoaminen vyötäröltä: selkä ei enää reistaile ja liikkuvuus on huimasti parantunut rentoutumisen myötä. Tätä kirjoittaessa olen juuri kotiutunut Kiran ja Jarin vihatyökurssilta ja tunnen kiitollisuutta siitä, että sain siihen osallistua (ja että uskalsin). Kiitän heitä molempia - ja Jaria siitä, että otti vastaan pelkoni ja teki oloni turvalliseksi. Kiralle kiitos lempeydestä ja tilan antamisesta.

Ilkka	Apu surun kestämiseen	13.4.2014 19:03
Vaimoni ja minun elämääni Kira tuli pari vuotta sitten. Vaimoni Leenan hyvin aggressiivisesti edenneen syövän ennuste oli toivoton ja me molemmat olimme syvän surun vallassa ja epätoivoisia. Rakastava vaimoni kantoi lisäksi huolta minun selviämisestäni hänen poismenonsa jälkeen. Syöpähoidot oli lopetettu ja oli siirrytty saattohoitovaiheeseen. Kira itsekin kovia kokeneena ja saattohoitoon syvällisesti perehtyneenä oli meille mitä parhain tuki. Leenan ja Kiran välille syntyi pian luottamuksellinen suhde ja he kävivät keskusteluja sellaisista asioista, joihin minulla ei ollut taitoja eikä kokemusta. Olen syvästi kiitollinen Kiran antamaan tukeen ja rohkaisuun urhealle vaimolleni hänen viime kuukausinaan. Kiran työn täytyy olla paitsi henkisesti myös ruumiillisesti raskasta. Voimakas sitoutuminen ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa vaatii äärettömän paljon voimavaroja. Aika ajoin näyttää siltä, että Kira panostaa ihmisten hyvinvointiin oman terveytensä kustannuksella. Kiran toimista näkyy ulospäin kiireettömyys ja rauhallisuus, vaikka hänellä on tuhat rautaa tulessa ja uusia ideoita nousee koko ajan. En olisi mitenkään omin voimin selvinnyt äärettömän suuresta surusta ja jokapäiväisestä kaipauksesta ilman Kiran tukea. Luulenpa, että hän lupasi vaimolleni katsoa, että selviän surussani. Tyttärenikin ystävystyivät vaimoni sairauden aikana Kiran kanssa. Runsas vuosi on nyt vaimoni kuolemasta. Kiran käynnit ja keskustelut ovat auttaneet minut pahimman yli. Suru ja kaipaus eivät kaiketi katoa koskaan. Kiitollisuus Leenalle suuren rakkauden kokemuksesta antaa lohtua yksinäisiin hetkiin. Ilkka

Raija	Mielen rauhaa	8.4.2014 5:27
Vihan hallinta kurssilta sain uusia työ välineitä asiakas työhön. Tein oivalluksia itsestäni suhteessa omaan elämääni, sekä avautui uusi polku kulkea kohti minuuttani. Kiitos eläytyvän vihan hallinnan kouluttajan ja lempeästi rentoutusta ohjaavan Kiran. Jokaisella meillä on erilaiset elämän polut kuljettavana. Polulla kohtaamme ihmisiä, jotka lempeästi houkuttelevat ja pehmeästi johdattelevat etsimään itsestämme sen, mikä minuudessamme on parhainta ja kauneinta: rakkauden, uskon elämään ja valon, joka pilkottaa pilviverhon raoista. Toukasta kuoriutuu perhonen, joka lentää kesäpäivään kevein siivin. Yhdessä me olemme enemmän ja ryhmässä on voimaa, joka vahvistaa meitä uskaltamaan olla oma itsemme. Kiitos Kira ja kiitos Jari

Marja Kosonen	Rentoutuminen ja vihanhallinta.	7.4.2014 19:09
Todella hieno kokemus oli olla rentoutus- ja vihanhallinta kurssilla. Rentoutuminen on todella tärkeää nykypäivän kiireisille ihmisille ja toki myös muillekin. Vihan hallinta kokonaisuutena oli erittäin antoisa kokemus ja olisi erittäin hyödyllinen jokaiselle ikään katsomatta. Tuo kokemus sai minut uskomaan omaan tekemiseen ja olemiseen.

Eila Larsson	Löysin välineet!	9.3.2014 10:30
Optimiterapeutin avulla löysin välineet hillitä makeanhaluni, opin rentoutumaan ja käsittelemään asioita, joita olin työntänyt taka-alalle koko ikäni. Kohtasin ihmisen, joka jaksaa kuunnella ja on kiinnostunut potilastaan. Nyt olen 17 kg hoikempi ja tyytyväinen elämääni. Pahatkin kokemukseni pystyin lopulta kääntämään vahvuudekseni. Optimiterapeuttinen kosketushoito on tosi ihanaa!! Kiitos ihana terapeutti Kira

« Edelliset 20

Lähetä uusi viesti