Se tunne kun pakokauhu valtaa mielen ja samalla tietoisuus siitä, että tätä asiaa ei pääse piiloon, viimeinen pisara tuntuisi olevan liikaa. Se ahdistus kun taakkaa ei halua, ei voi jakaa kenenkään kanssa, on hiljaa kannettava yksin kaikki se tuska. Paniikinomainen pelko siitä mitä nyt tapahtuu, loppuuko se kaikki niin hyvä joka tuskin on alkanut? Epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi, mistä vastaukset mieltäni kaivertaviin kysymyksiin? Kestääkö pää? Halu tietää mitä tapahtuu, pelko katsoa totuutta silmiin. Elämää, onko sitä jäljellä? Kaikki muu eletty elämä ja taistelu paremman puolesta, mitä sitten, ihan sama, ovatko kaikki ponnistelut olleet turhia?
Aika oli seisahtanut ympärilläni ja sisälläni, silloin näin sinut. Ensin voimakas tunne rikkoo synkät ajatukseni, kuka tuo on, mitä nyt tapahtuu? Iloisin koskaan näkemäni ihminen, synkän käytävän valaisi lempeä valo, vai enkelikö se siinä? Mieleni tempautui irti omista synkistä aatteista, nyt tapahtuu jotakin tärkeää! Sydän pamppaillee, kuka sinä olet? Vastaat, minä olen Kira ja hymyilet niin, että oloni paranee jo siitä. Nousen ylös ja seuraan sinua huoneeseesi, yksinkertaista ja itsestään selvää, tunnen että pystyt minua auttamaan. Olet kouluttanut itseäsi, ottanut asioista selvää jotta voit tukea muita. Kyky ja halu uuden oppimiseen tuntuisi olevan pohjaton. Olet luotettava ja karismaattisen voimakas nainen, kuin leijona joka puolustaa ?poikasiaan? kun vaara uhkaa. Samalla hento ja herkkä kuin pieni kaunis kukkanen ja raikas kuin tunturipuro.
Siitä yhteinen taipaleemme alkoi, sattumien summa vai jo kirjoitettu kohtaloko meidän yhteen vei. Pyysit minua luottamaan, minä tein niin ja pikkuhiljaa mieleni rauhoittui. Annoit ohjeita, minä seurasin niitä ja sain apua vaivoihini. Opin opastuksellasi vaatimaan ja sain vastauksia kysymyksiini. Kyselit minulta viisaita ja aloin saamaan ymmärrystä menneisyyteni ratkaisuihin. Loit tunteen kuin olisit koko aika rinnallani, lopulta pelon ääni hiljeni, elämä jatkuu. Johdatit minut turvapaikkaan, sain rauhaa ja uutta erilaista ymmärrystä asioihin. Laadit minulle pelisääntöjä, luotan sinuun ja teen kovasti töitä niitä noudattaakseni, sillä ne ovat parhaakseni. Opettelen antamaan itselleni ja muille anteeksi ja yritän olla itselleni armollisempi.
Nyt puolitoistavuotta myöhemmin kuljet rinnallani edelleen, monenmoista on tapahtunut. Olet auttanut läheisiäni, saattanut minut avioliiton satamaan ja antanut itsestäsi paljon, en ole tiennyt tuollaista olevan olemassa. En ole vielä optimissani, vielä on tekemistä, mutta monta suuren suurta päätöstä olen jo tuellasi tehnyt! Kaikki tapahtuu ajallaan, elämän palapeli etenee pikkuhiljaa pala palalta. Elämää voi suunnitella, mutta sen kulusta ja yllätyksistä ei kukaan tiedä etukäteen.
Pienenä lempiloruni oli; ?Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!
Olen monesti mielessäni miettinyt ?Mistä on Kira tehty? Tähän on hyvin vaikeaa löytää yhtä oikeaa vastausta, mutta minusta tuntuu että ainakin: Aidosta rakkaudesta, välittämisestä, vastoinkäymisten voittamisesta, kalliosta, vuoripurosta, kukkasista ja perhosista, niistä on Rakas Kira tehty!
Kiitos kaikesta tähän saakka, matkamme jatkuu emmekä tiedä mihin se meitä vie!
|